elontieto.com

Minun parhaani on aavistus ja mielikuvitus - Eino Leino

Niin ylhäällä kuin alhalla, niin pienessä kuin suuressa, niin sisällä kuin ulkona.

Väen viisausperinne on elpymässä. Ilmarinen, Väinämöinen ja Pohjolan Emäntä ovat palamaassa Tietoisuuteemme. Kaipaamme kovin jo kauan sitten kadotettuja voimasanojamme, sekä yhteyttä juuriimme, esivanhempiimme ja Metsän väkeen. Traditiomme ytimessä on uskontotutkijoita jo kauan askarruttanut käsite väestä. Voiko intialainen viisausperinne ja terveysfilosofia ayurveda, astrologia, myyttitutkimus tai salatieteet auttaa meitä ymmärtämään mitä on yhdeksän väen symboliikka?

Oppi luonnon tasapainosta, luonnonelementistä ja väen filosofiasta ovat suomalaisten tietäjien kuvauksia elämän perustotuuksista, jotka ilmenevät spiraalimaisesti eri tasoilla, mikro- ja makrokosmoksessa.

Elontieto on taiteellinen, monistinen, uuspakanallinen, shamanistinen ja terveysopillinen näkökulma itämerensuomalaiseen viisausperinteeseen.

Elontiedon tärkein päämäärä on suomalaisen kulttuurin terveen kansallishengen kehittäminen, viisausperinteen elvyttäminen, sekä luonnon suojeleminen.

Tervetuloa tutkimusmatkalle Elontiedon pariin, etsimään juuri sinun omaa täyttä potentiaaliasi! Tule mukaan Elontieto facebook- ryhmään.

Lue lisää:

- ayurveda -
- muinaissuomalaiset -
- viikinkiaika -

Viikinkiaika 800–1050

Vauras, sivistynyt ja kansainvälisesti verkostoitunut Suomi

Mikko Moilasen takoma miekka, jossa hän on harjoitellut kuvioteräksen valmistamista säilään.  (KUVA: MARKUS JOKELA / HS)

Mikko Moilasen takoma miekka, jossa hän on harjoitellut kuvioteräksen valmistamista säilään.
(KUVA: MARKUS JOKELA / HS)


Lue myös suomalaisugrilaisten muinaishistoriaa

Mielikuvia viikinkiajan itämerensuomalaisista esivanhemmista


Mielikuva muinaissuomalaisista on muuttumassa. Geenitiede, arkeologia, uskontotiede, kielitiede ja ihmisten kiinnostus historiaa kohtaan ovat mahdollistaneet entistä syvällisempien ja tarkempien näkemysten muodostumisen. Yrittäessäni mielikuvitukseni avulla hahmottaa kuvaa esivanhemmistamme, näen tietenkin muinaissuomalaisissa yksilöissä yhtä paljon eroja kuin nykysuomalaisissakin. Näen heidät verrattain edistyneinä omalla osaamisalueellaan, aivan kuten näen nykysuomalaiset verrattain edistyneenä suhteessa muihin kansoihin. Suomi ei koskaan ollut pelkkä perähikiä. Näen itämerensuomalaiset sivistyneinä ihmisinä, jotka osallistuivat aktiivisesti Eurooppalaiseen kauppaverkostoon ja kulttuuriin. Näen heidän joukossaan luku- ja kirjoitustaitoisia, sekä monikielisiä yksilöitä, jotka tunsivat muidenkin kulttuurien ja uskontojen piirteitä ja omaksuivat niitä omaan maailmankuvaansa. Näen heidän joukossaan todellisia tietäjiä ja runonlaulajia, jotka ymmärsivät syviä luonnon ja kosmoksen periaatteita omalla mytologisella tavallaan. Näen mielessäni seppiä, joiden takomat miekat olivat kuumaa kauppatavaraa Euroopassa ja hämmästyttivät monia laatunsa ja kauneutensa puolesta. Kaiken tämän lisäksi esivanhempamme muistuttivat intiaaneja, minkä myös myöhemmin intiaanit itse saivat todeta. Suomalaiset tunsivat luonnon - metsän väen parantavat voimat - yhtä hyvin kuin omat taskunsa. He tunsivat hyvin myös tähtitaivaan ja osasivat lukea ympäristöä tarkkailemalla ennusteita vuodenaikojen vaihteluista ja sääolosuhteista.




Itämereltä Perämeren perukoille, turkiskaupalla osaksi Eurooppalaista verkostoa


Referaatti Ylen dokumentista Itämerensuomalaiset

Toisin kuin aikaisemmissa tutkimuksissa on väitetty ei Suomen alueellinen kehitys poikkea Pohjois-Euroopan muusta yleisestä kehityksestä. Sen sijaan Itämerensuomalaiset olivat siinä vahvasti mukana. Itämerensuomalaiset eivät kuitenkaan ole saaneet ansaitsemaansa paikkaa viikinkiajan virallisessa historiassa, jossa heillä oli todellisuudessa aktiivinen osa. Ruotsin ja Suomen historian kuvaus alkaa tavanomaisesti vuoden 1150 ristiretkistä, mutta yhteinen historiamme ulottuu paljon sitä kauemmas.

Ruotsin ja Suomen välisistä yhteyksistä on todisteita aina kivikaudelta saakka. Erityisen yhteen sulautuneen pohjoismaisen viikinkiajan kulttuurin taustalla olleet yhteydet ovat esinelöytöjen perusteella olleet olemassa ainakin pronssi- ja rautakaudelta saakka. Merovingiaikaan ja viikinkiaikaan tultaessa n. 550-800 luvulla tämä yhteys skandinaavien ja Itämerensuomalaisten välillä tiivistyi entisestään, erityisesti Satakunnassa, Varsinaissuomessa, Virossa ja Suomenlahden itäosissa. Suomalaisilla oli suhteita itään, he tunsivat vaikeakulkuiset jokireitit sekä niille soveltuvat venetyypit ja heiltä sai turkiksia - asioita, josta viikingit olivat suorastaan riippuvaisia. Ilman Itämerensuomalaisia, viikinkiretkiä itään olisi tuskin tehty. Myöskään Itämerensuomalaisten merkitystä pohjolan ja Kiovan kehitykselle ei voi vähätellä.

Viikinkiajalla myöskään perämeren rannikkoyhteisöt eivät olleet etelästä tulleiden kolonisteja, maahanmuuttajia tai kolonistien jälkeläisiä, vaan he ovat olleet paikallisia (saamelaisia). Heidän roolinsa tässä laajemmassa kuvassa on itseasaissa aika merkittävä koska ilman heitä tämä koko Euroopan kattava kauppajärjestelmä ei olisi kyennyt toimimaan ollenkaan sen pohjoisilta osin.

Suomalaiset eivät eläneet pelkästään metsästäjinä ja keräilijöinä, kuten toisinaan väitetään. Mälarin laakson ja Laatokan välillä ei ollut huoltoketjua ennen vilkkaan kauppapaikan Laatokan Linnan kehittymistä, jonka rakensivat yhdessä suomalaiset ja skandinaaviset yhteisöt. Ahvenanmaa on ollut aina keskeinen yhteyspiste. Alueilla toimineet kauppasuhteet edellyttävät toimivaa infrastruktuuria sekä maatalousväestöä ja talouden monipuolisuutta. Vakituista asutusta on ollut rannikon lisäksi jokivarsilla ja järvien rannoilla ainakin Savoon saakka. Se on hyvä ymmärtää kun selitetään itämeren suomalaisten asettumista Laatokan seudulle ja skandinaavien riippuvuussuhdetta itämerensuomalaisiin.



Viikinkiajan miekat Suomessa


Referaatti Havuhattupodcast- Jakso 20: Mikko Moilanen

Viikinkiaikana miekat olivat tietenkin sotureiden työkaluja. Lisäksi ne olivat todennäköisesti statussymboleja. Miekkoja on ollut eri arvoisia ja kalleimmat ja hienoimmat miekat ovat mahdollisesti kertoneet myös korkeammasta asemasta yhteisössä. Miekoilla koettiin myös olevan sielu ja niillä saatettiin nähdä olevan taikavoimia, tai oma tahto (vrt. Excalibur)

Eniten viikinkiajan miekkoja on löytynyt Norjasta, noin 2000 kpl. Ruotsista niitä on löytnyt 600-700 kpl. Suomesta on löydetty noin 450 viikinkiajan miekkaa, kolmanneksi eniten maailmassa, enemmän kuin esimerkiksi Tanskasta. Asian popularisointi on ollut harvinaisen vähäistä. Viikinkimiekat Suomessa kirjan kirjoittaja, arkeologian tohtori ja seppä Mikko Moilanen on kuitenkin tehnyt asian suhteen hyvää työtä. Hänen mukaansa ilman erityisiä todisteita on ollut vain tapana olettaa, että kaikki Suomesta löytyneet viikinkiajan miekat on valmistettu ulkomailla. Miekkoja on pidetty niin suurina taidonnäytteinä ja vaikeina valmistaa, että Suomea ei ole voitu uskoa niiden alkuperämaaksi. Asiaa ei myöskään ole varsinaisesti tutkittu, koska miekkojen oletettua ulkolaista alkuperää on pidetty itsestäänselvyytenä. Toisaalta esimerkiksi rautakauden puolivälissä Suomessa on jo osattu tehdä suuria sotaveitsiä eli väkipuukkoja sekä väkäsekkäitä ruotokeihäänkärkiä eli angoja. Pelkästään vuonna 2017 Suomesta löydettiin suositun metallinpaljastusharrastuksen ansiosta 40 viikinkiajan miekkaa tai miekan osaa. Tätä löytövauhtia voidaan pian päästä samoihin lukemiin Ruotsin kanssa.

Legendaarisimpia viikinkimiekkoja ovat Ulfberht- miekat, jotka Archeology-world.com sivuston artikkelin mukaan edustivat valmistustekniikkaa joka keksittiin vasta 800 vuotta myöhemmin; teollisen vallankumouksen myötä. Koko Euroopassa niitä on säilynyt vain noin 170kpl. Eniten niitä löytyy Norjasta 44kpl, ja toiseksi eniten Suomesta 31kpl. Toinen tunnettu laatumiekka on INGELRII- miekat, joita Euroopassa tunnetaan 40kpl ja Suomessa viisi kappaletta.

Mikko Moilanen on todistanut käytännössä, että viikinkimiekkoja on voitu valmistaa myös Suomessa. Aiemmin on vain oletettu että niiden täytyy olla peräisin joistakin frankkilaisista mestaripajoista. Mikko takoi kantaaottavasti itse yksinkertaisilla työkaluilla 13 miekansäilää. “Hän on opetellut viikinkimiekoissa käytetyn kuvioteräksisten merkkien upottamisen ja takomisen miekkojen säiliin. Sen osaa koko maailmassa vain muutama seppä.” - HS

Omaa pohdintaa: Suomi ei kuitenkaan ole ollut varsinainen viikinkien lähtömaa. Onkin erikoista, miksi niin paljon viikinkimiekkoja löytyy juuri Suomesta. Suomalaisista haudoista, sekä miesten että naisten, löytyy todisteita vauraudesta; pistää miettimään, olisivatko Itämerensuomalaiset voineet vaurastua turkis- ja meripihkakaupan ohella valmistamalla miekkoja? Viikinkiajan miekkojahan löytyy tunnetusti ympäri Eurooppaa.

Suomalaisten henkiset juuret katkaistu miekan, pelon ja julkisen häpeän avulla:


Pakanalliset ja uuspakanalliset maailmankatsomukset eivät ole kirjauskontoja - dogmaattisia oppijärjestelmiä, eikä suomalaiseen perinteeseen ole olemassa oikea- ja vääräoppisuutta. Elontieto on tulkinta suomalaisesta folkloristiikasta, mytologiasta, uskonnosta, suomen kielestä, Suomen historiasta sekä intialaisesta lääketieteestä ja astrologiasta.